Kaikki maksaa

Pulpetit leijuivat yön aikana erilaiseen järjestykseen ja koko luokka sai vähän uutta ilmettä kalusteiden siirrolla. Aamu aloitettiinkin pistetyöskentelynä, jossa ikkunaa lähimpänä olleessa ryhmässä leikittiin kauppaleikkiä, isossa pöydässä kirjoitettiin R-harjoituksia ja kuvassa lähimpänä olevassa ryhmässä ommeltiin huomapehmoleluja. Kullekin pisteelle pysähdyttiin noin 25 minuutin ajaksi. 

Istumajärjestys osoittautui päivän aikana toimivaksi muutenkin. Kaikki näkevät hyvin taululle ja open, joka löysi myös itsensä useamman kerran päivän aikana keskeltä luokkaa seisomasta tai satulatuolilla surffailemasta. Lipastot ryhmien välillä antavat kuitenkin jokaiselle ryhmälle myös omaa rauhaa.

Kauppaleikkiä varten lapset olivat viime viikolla tuoneet kotoa tyhjiä pakkauksia. Perjantaina Lapset leikkasivat leikkirahoja ja hinnoittelivat kaupan tuotteita. Tänään leikkiä leikittiin pienissä ryhmissä ja pareittain. Tuotteiden hinnat olivat kokonaisia euroja 1-5 euron väliltä. Jokainen sai leikin aluksi 10 euroa rahaa, jolla sai tehdä ostoksia ikkunalta. Lasten piti huolehtia, että rahat riittävät ostoksiin ja kauppias vielä laski ostajan ostokset ja tietysti oikean määrän vaihtorajoja ostajalle. Vuoroja vaihdettiin, niin että kaikki saivat sekä toimia kauppiaina että tehdä ostoksia.

Eurojen opiskelua syvennetään tällä viikolla leikkimällä Kaikki maksaa -viikkoa. Oppilaat saivat kotoa tuomiinsa kukkaroihin 10 euroa rahaa, ruokailuun lähtemisestä opettaja peri 1 euron tullin, hyvästä käyttäytymisestä ruokalassa sekä hienoista kiitoksista keittiön tädeille saattoi tienata 1-2 euroa rahaa kukkakoonsa. Kesken tunnin juomassa tai vessassa käymisestä piti taas kilauttaa euro open aarrearkkuun ja vastaavasti hiljaisesta työskentelystä, kaverin auttamisesta tai viittaamisesta ope jakoi jälleen palkkarahoja. Kaverin tönimisestä piti maksaa kipurahaa kohteeksi joutuneelle lapselle ja niin edelleen. 

Osa lapsista eläytyi leikkiin tosi hienosti, jaksoi viitata ja odottaa omaa vuoroaan poikkeuksellisen hyvin ja kiitokset hyvästä ruuasta olivat tavanomaista kerkemmässä ruokalan palautuslinjastolla. 

Päivän päätteeksi lasketaan paljonko kenelläkin on rahaa kukkarossaan ja perjantaina aukeaa yllätykseksi lapsille arrakauppa, josta kukin saa ostaa keräämällään rahasummalla tarroja. Tarrakauppaa en lapsille etukäteen kertonut, mutta sen kerroin, että palkintoja on perjantaina luvassa ja se, kenellä on eniten rahaa kukkarossa saa tietenkin parhaat palkinnot. Osa oppilaista suunnitteli jo rahojen pihistämistä toisilta tai vilpillisiä keinoja kerätä rahaa, mutta uhkaus siitä että kiinni jäädessä kaikki rahat kilahtaisivat open kassaan ja huijarin leikki loppuisi siihen, lopetti tällaiset suunnitelmat tosi pikaisesti. 

Luita ja lihaksia

Yleissävy edettiin tällä viikolla luustoon ja lihaksiin. Lihaksistoon tutustuttiin käytännössä liikuntahallista Terästenavan kuntotestin kautta. Tehtävinä oli yhden jalan hyppyjä, jalkojen nostoja puolapuilla roikkuen, selkä seinää vasten istumista ja tasajalkahyppyjä hernepussieläimiä polvien välissä. 

Kuvispisteessä lapset piirsivät näin hienoja luurankoja kirjastosta lainattujen ihmisen biologiaa ja anatomiaa käsitteleviä kirjoja mallina käyttäen. 

Suurempi vai pienempi?

Suurempi vai pienempi? Siinäpä pulma tälle päivälle. Virittäydyimme aiheeseen nälkäisen alligaattorin ja lasten omien suosikki herkkujen kautta. Mitä isompi, sen parempi. "Suu auki suurempaan" lauseen muistan jo omilta kouluajoiltani juuri vähän aikaa sitten edesmenneen opettajan sanavarastosta. Nyt sama lause on siirretty uudelle sukupolvelle.

Tarinassa yhtä suuri kuin -merkki oli suunsa kiinni napsauttanut alligaattori, joka ei voinut syödä kumpaakaan kun ei osannut päättää kumpi samankokoisista herkuista olisi parempi.

Alligaattoritarinan jälkeen jatkoimme ruokkimalla alligaattoreita ensi pelikorteilla. Pienissä ryhmissä lapset nostivat pinosta kaksi pelikorttia kerrallaan ja pohtivat kumman alligaattori nappaa. Tätä voisi jalostaa peliksi niin, että yksi olisi alligaattori joka nappaa aina isomman kortin ja kahdella muulla on omat pinonsa kortteja. Sitten kisattaisiin kumman kortit loppuvat ensin.

Korttipelin jälkeen jatkettiin alligaattoriaiheella. Jokainen sai kaksi noppaa sekä monisteen, jossa oli alligaattoreita suu eri suuntiin. Noppien silmäluvut piti sijoittaa oikeille puolille alligaattoria. 

Tällä viikolla harjoiteltiin myös kymppipareja eri tavoin. Hypittiin, taputeltiin ja askarreltiinkin. 

Toiminnallista arkea

Keskiviikkona piipahdin Riihimäellä Liikkuva koulu -alueseminaarissa. Oli huolestuttavaa kuulla, että keskimäärin alakoululaiset liikkuvat 6 tunnin koulupäivän aikana 32 minuuttia ja yläkoululaiset vain 17 minuuttia. Onni meillä ovat aamun pitkät (30min) välitunnit, jotka ainakin vielä ekaluokkalaisista suurin osa viettää juosten, kiipeillen, pelaten ja touhuten.

Jokaisen, aikuisen ja lapsen tulisi nousta aloiltaan edes seisomaan 17 minuutin välein. Harvoinpa lapset meidän luokassa noin pitkää aikaa kerrallaan istuvatkaan, saatika sitten opettaja. Pistetyöskentely, toiminnallisuus ja liike ovat arkipäivää luokassamme. Hienosti lapset osaavat kuitenkin tehdä hiljasta työtä omilla paikoillaankin. Niitä hetkiä on lähinnä perustestien tai muiden todella tarkkaa työskentelyä vaativien kynä-paperitehtävien kohdalla ja kestoltaan nekään tuokiot eivät ole juuri tuota 17 minuuttia pidempiä.

Viime aikoina metsäretket ja ulkona oppiminen ovat jääneet vähemmälle, kun olemme pitkillä tunneilla keskittyneet käsityöprojekteihimme (niistä lisää myöhemmin). Kun kässäprojektit saadaan päätökseen, lähdetään taas enemmän ulkoilemaan ja tutkimaan maailmaa koulupihan ulkopuolella.

Äidinkielessä opiskelemme usein pienissä ryhmissä, useilla pisteillä. Pistetyöskentelyssä liikettä tulee vähintään pisteeltä toiselle siirryttäessä, mutta usein osa pisteistä tehdään lattialla istuen tai pötkötellen, osa seisten ja vain osa pulpeteissa istuen.

Pisteillä voidaan harjoitella vaikkapa kirjainmuotoja eri tavoin. Viime viikolla pisteet jakautuivat niin, että yhdellä pisteellä tehtiin e-kirjainta kaverin selkään sormella, toisella pisteellä äly-/liitutaululle ja kolmannella pisteellä pyyhittävälle piirustustaululle Lopuksi kaikki siirtyivät Kirjaimet ja sanat -kirjaan, jonne päästessään oppilaalla oli jo useampi kymmen toistoa takanaan.

Yllä olevat kuvat ovat parin viikon takaa L-viikolta, jolloin pistetyöskentelyä tehtiin viikon toisella äidinkielen tunnilla. Yhdellä pisteellä oli korissa lappuja, joihin oli kirjoitettu edellisenä päivän aarrearkun sisällöksi arvattuja l-alkuisia sanoja sekä Minun sanani on -monisteita. Oppilas valitsi avustajan avulla korista mieluisen sanan, kirjoitti sen monisteeseen, laski montako kirjainta ja tavua sanassa on sekä piirsi sanaan liittyvän kuvan. Tämän jälkeen eriyttävänä tehtävänä oli kirjoittaa sanan tavut tai tehdä sanan kirjaimista uusia tavuja ja sanoja. 

Toisella pisteellä harjoiteltiin kirjainmuotoja ensin omatoimisesti älytaululla ja sen jälkeen Kirjaimet ja sanat -kirjaan ja kolmannella pisteellä ope luetutti L-aukeamaa aapisesta. Jokaisella pisteellä oli vain korkeintaan 5 oppilasta kerrallaan ja aikaa kullakin pisteellä käytettiin noin 15-20 minuuttia. 

Luokamme lattiaan on teipattu ruutuhyppelyruudukko, jossa hypellään mennen ja tullen, välillä tavuja tai kirjaimia laskien, välillä loruillen, useimmiten ihan muuten vain. 

 Ruokailuun siirtyessä valitsemme välillä erilaisia tapoja liikkua. Useimmiten olemme hiipiviä salapoliiseja tai metsän eläimiä. Halloween-viikolla leikimme hiljaisesti leijuvia haamuja. Välillä kyykkykävelemme kääpiöiden tapaan. Ja lapsia naurattaa, kun opekin kyykistelee reidet maitohapoilla käytävän päästä päähän.

Äidinkielessä käytämme paljon kirjainkortteja. Tällä kerralla teimme niistä ryhmissä matoja. Lapset ottivat vuorollaan  pinkasta kortin, keksivät sillä alkavan sanan ja saivat tämän jälkeen laittaa kortin madon jatkeeksi. Jos ei itse keksinyt sopivaa sanaa, sai "kilauttaa kaverille". 

Kummituksia ja luurankoja

Eskareiden ja ekaluokkalaisten yhteisten perjantaituntien teemana oli kahtena viime viikona Halloween. Hurjat tarinat, laulut ja sadut sekä äänitehosteet pimennetyssä luokassa, taskulampun, kynttilä- ja kurpitsalyhtyjen valossa olivat vähän jännittäviäkin. Leppoisa lastenkirja alkaa tuntua yllättävän jännittävältä, kun ope lukiessa kuiskailee ja samalla taustalta kuuluu pöllön huhuilua, tuulen suhinaa ja narahteluja. 

Eskariopen pisteellä lapset askartelivat alla kuvattuja yö- ja päiväkummituksia. Omalla pisteelläni aloitimme keskustelemalla halloweenin historiasta ja siitä miksi sitä vietetään, millaisia asioita siihen liittyy ja miten halloween liittyy seuraavana päivänä vietettävään pyhäinpäivään. 

Keskustelun jälkeen lapset leikkasivat luurangon osat ja sen jälkeen noppapelinä kisasivat ryhmissä kenen luuranko valmistuu ensin. Heittäessään ykkösen sain liimata harmaalle kartongille vartalon, kakkosella yhden käden kerrallaan ja kolmosella jalan. Lapset suunnittelivat luurangoille hienoja asentoja ja osa piirsi vielä taustalle karmivia kuutamoita, pelottavia puita ja kammottavia kiviä. 

Askartelun jälkeen jatkettiin tuntia samoissa ryhmissä kurpitsamuistipelin parissa. Lopuksi rauhoituttiin vielä yhteiseen satuhetkeen, jossa kirjana oli Mustan yön arvoitus, jonka lukemisen jälkeen virisi paljon keskustelua siitä miten yksin pimeässä omalla kotipihalla tai omassa huoneessa tututkin asiat ovat alkaneet pelottaa, vaikka on tiennyt puskassa rapistelevan oman kissan tai huoneessa naksahtelevan lattialämmitystermostaatin. Ruokailuun leijuimme yö- ja päiväkummitusten tapaan äänettömästi ja huomaamattomasti. Taisi siellä pari luurankoakin kyllä kolistella portaita alas...

Luokassa oli viikon ajan esillä mm. Hassut hurjat hirviöt, Siiri ja kauhea kummitus, Kaapikellon kummitus ja muita teemaan sopivia kirjoja, joita osa lapsista innostui lukemaan. 

Viikon taito

Luokassa on puhuttu viime aikoina paljon työrauhasta, kauniista käytöstavoista, yhdessä elokuussa sovituista säännöistä, koulun järjestyssäännöistä ja näiden kaikkien noudattamisesta.
Suurimmalle osalle nämä kaikki ovat ihan selkeitä asioita, mutta löytyy luokasta aina niitäkin, jotka eivät muista mitä on yhteisesti sovittu.

Sääntöjen muistuttelemiseksi otimme viime viikolla käyttöön Viikon taidon. Luokan seinällä on esillä viikottain vaihtuva sosiaalinen taito, johon erityisesti sillä viikolla kiinnitetään huomiota ja jota pöytäryhmiin päivittäin valitut taitovahdit tarkkailevat (tehtävänä kannustaa omaa ryhmäänsä toimimaan ohjeen mukaisesti). Viime viikon taitona oli: "Olen hiljaa omalla paikallani, kun tunti alkaa." Lapset saavat itse ehdottaa kulloinkin valittavaa viikon taitoa. Tälle viikolle hyvistä ehdotuksista valittiin: "En lyö, potki tai töni ketään."
Parhaiten taidossa menestyneitä palkitaan tietenkin open runsailla kehuilla, mutta lisäksi silloin tällöin myös reissuvihkoon liimattavilla tarroilla tai kannustuslappusilla ja positiivisilla Wilma-merkinnöillä. 

Perjantaina valitaan myös viikon taitajan, joka on sillä viikolla onnistunut hienosti osoittamaan osaavansa viikon taidon. Palkinnoksi saa liimata taitajatähden reissuvihkoon. Tämä ei tietysti tarkoita sitä, etteivätkö muutkin olisi voineet suoriutua tehtävästä ihan mallikkaasti. Toivottavasti palkitseminen kuitenkin kannustaa kaikkia yrittämään parhaansa. Perjantaina sovimme yhdessä mikä on seuraavan viikon taito. Viikon taidot kootaan kollaasiksi seinälle, mistä niitä on helppo palautella mieliin tarvittaessa.

Eläinten viikko

Tällä viikolla vietetään eläinten viikkoa, jonka teemana on nauta.
Aloitimme viikon maanantaina pohtimalla mitä ekaluokkalaiset jo tietävät naudasta ja tutustumalla Suomen Eläintensuojeluyhdistyksen julkaisemaan Kurkistus navettaan -vihkoseen.
Nauta-käsitteen määritteleminen olikin haastava juttu. Mitä eroa on naudalla ja lehmällä? Maidon ja lihan tie ruokapöytään olivatkin tutumpia asioita.

Tiistaina nautateema jatkui matematiikassa. Leikimme perinteistä myrkkysieni leikkiä lehmillä. Yksi oppilaista meni vuorollaan ulos luokasta ja muut valitsivat "myrkkylehmän". Sienestäjä valitsi taululta lehmän kerrallaan, luki lehmän taakse kirjoitetun laskun (yhteen- ja vähennyslaskuja lukualueella 0-5) ja muu luokka vastasi. Oikean vastauksen saatuaan sienen (eli lehmän) sai laittaa koriin. Näin jatkettiin siihen saakka kunnes lapsi valitsi "myrkkylehmän". 

Matematiikassa jatkettiin nautateemaa laskemalla "Montako laikkua lehmässä on?" Tehtäviä apuna lasten matikkapurkeissa olevat jalokivet ja laskulistat.

Lehmäteemaan liittyi myös kuvistyö, jossa paperilautasen taakse liimattiin lehmän laikut, korvat turpa ja silmät sekä piirrettiin suu. Pikainen ja lapsille mieluisa työ.