Pistetyöskentelyä

 Aamupäivän pitkällä (90min) tunnilla työskentelimme pareittain kuudella eri pisteellä, joiden aihepiirit liittyivät tämän viikon matematiikan ja äidinkielen aiheisiin. Matematiikassa yhdellä pisteellä mitattiin omat pituudet ja painot. Toisella pisteellä oppilaat mittailivat esineitä viivotinta älytaululla liikuttaen.
Kahdella äidinkielen pisteellä luettiin aapista - toisessa läksynä ollutta tekstiä, toisessa uutta. Yhdellä pisteellä yhdisteltiin nimiä oikeisiin nimikirjaimiin ja pohdittiin myös omia ja luokkakavereiden nimikirjaimia. Yhdellä pisteellä yhdisteltiin maitopurkkien korkkeihin kirjoitettuja sanoja yhdyssanoiksi (samalla idealla olen toteuttanut myös vastakohtien opettelua ja riimiparien etsimistä). Logicoja ratkottiin vielä yhdellä pisteellä. Logicojen ratkomiseen olisi voinut olla aikaa enemmänkin, mutta muut pisteet valmistuivat melkein kaikilla pareilla yhtä aikaa. Jokaisella pisteellä käytettiin aikaa noin 10-15 minuuttia.

Tötsäsuunnistusta metson kanssa

 Avasimme kevään ulkoliikuntakauden pihaleikeille ja suunnistuksella. Tötsäsuunnistuksen kahdeksalla erilaisella radalla riitti haastetta jokaiselle. Suunnistajat saivat kynän ja keltaisen lapun, johon oli numeroitu rivit ykkösestä kahdeksaan. Kartan yläreunassa oli numero osoittamassa rataa (1, 2, 3...8) Rasteilla (tötsät pihalla) oli jokaisella jokin kirjain ja kun keräsi oikeat rastit oikeassa järjestyksessä, muodostui kirjaimista riville jokin sana (mäki, rasti, kisa, puro...) Yhdessä tarkasteltiin ensin kartan suuntaamista ja tutkailtiin mikä X kartalla on mikäkin tötsä pihalla. Innokkaimmat ehtivät kiertää parinkymmenen minuutin ajassa kaikki kahdeksan rataa.
Yhden ryhmän suunnistushetki täydentyi vielä metson vierailulla. Opellekin oli aika villi tunne, kun jonossa tyttö osoitti open selän taakse kysyen, mikä toi on. Kun käänsin pääni, muutaman metrin päässä seisoi metso. Metso päätti valita kulkureittinsä meidän "suunnistusmetsän" halki, joten väistimme kiltisti hetkeksi seuraamaan metson menoa. Tämä ryhmä ei montaa rataa ehtinyt kiertää, mutta totesimme että suunnistus on samalla luontoelämyksiä ja luonnon tarkkailua - jopa koulun asfalttipihalla.

Isoja lukuja

Luvut suurenevat ykkösillä lukualueelle 20-50. Jaoimme ja sekoittelimme oppilaita rinnakkaisluokan kanssa eriyttämistarpeiden mukaan sopiviin ryhmiin. Omassa ryhmässäni laitoin lapset ensin laskemaan tulitikkuja. Tikkuja tulikin kourallisesta jokaiselle parille aika paljon (open moka), mutta hienosti laskemisesta suoriuduttiin. Lapset niputtivat tikut kumilenkeillä kymmenen tikun nippuihin ja yhdessä pohdittiin montako nippua tuli, montako tikkua nipuissa siten oli ja mitä tehdään yli jääneille tikuille. 

Tikkutehtävän jälkeen tutkittiin eläinten palikoita. Lukumäärien toteamisen lisäksi pohdittiin millä eläimellä on eniten, millä vähiten.

Sitten heitettiin lukuja nopalla, piirrettiin palikoita ja laskettiin laskuja. Tämän jälkeen kirjan tehtävät näyttivätkin oppilaista jo tosi helpoilta. 

Lopuksi pelattiin vielä Arvaa kuka? -peliä lukualueen luvuilla kysellen onko luvussa kymppien paikalla kakkonen, onko luvussa ykkösten paikalla vitonen jne..

Kevättä ilmassa

Luokka alkaa kuoriutua talvisista askarteluista vähitellen kevääseen. Käytävän ikkunassa kurkistelevat lasten virkkaamat puput, karhut ja hiiret. Lumihiutaleet, joita eläimet ikkunalla ovat ihastelleet, "sulivat" viime viikolla lasten reppuihin. Suolalla ja liimalla askarrellut lumihiutaleet olivat viimeinen talvinen askartelumme, ja vähän jo tuntui että kevät koitti ennen kuin nämä valmistuivat, mutta satoihan sitä lunta vielä tälläkin viikolla....
Ketjusilmukat virkattiin villalangasta koukulla. Eskarissa oli jo harjoiteltu sormivirkkausta ja taitavien ohjaajien avustuksella koukun käyttöä opetettiin jokaiselle kädestä pitäen ja kaikki saivat hienot eläimet virkattua. Osa innostui jatkamaan ketjusilmukoiden virkkaamista vielä työn valmistuttuakin.

Edellisestä yllin jaksosta seinällä vielä muistuttavat oravat, joiden viereen rakentuu vähitellen keväinen järvimaisema.

Hauet ja ahvenet ovat jo pari viikkoa uineet lasten maalaamien, leikkaamien ja kiertämien aaltojen ja kaislojen lomassa.

Tällä viikolla kalat saavat seurakseen upeita sinisorsakoiraita. 

Pääsiäinen näkyy luokassamme myös. Järven rannalle lennähtäneet tiput olivat yhden oppilaani ideoimat. Hän toi mallin ja ohjeistikin hienosti muita askartelun tekemisessä. Tänään koristelimme virpomisoksia. Puolessa tunnissa syntyi lasten käsissä näin upea asetelma värikkäitä oksia.

Palloillaan!

Vihdoin olemme saaneet pallot kaikille ekaluokkalaisille käyttöön. Syyskuussa tästä oli jo puhetta, kun ensimmäiset oppilaamme ottivat palloja luokassa käyttöön. Silloin totesin, ettei tälle porukalle kyllä palloja tule, mutta niin ovat vain kasvaneet koululaisina että talvella otettiin ensin muutama pallo käyttöön ja nyt lopulta tilattiin pallot kaikille oppilaille. Hyvin toimii. Yksi kattava ohje (toimi pallon kanssa niin kuin tuolin kanssa, ethän sitäkään heittele etkä pompottele) on annettu ja sillä pärjätään hienosti. Palloja toki hyödynnetään tunneilla, vastataan laskuihin pomppimalla oikea lukumäärä, tavutetaan sanoja pomppimalla samalla pallolla. Pallot ovat mukavan helposti siirreltävät istuimet myös silloin kun istutaan ryhmissä ilman pulpetteja. 

Pallojen sopiva koko on tärkeä. Liian pienen pallon kanssa pulpettia ei saa säädettyä riittävän alas, jotta työskentelyasento olisi hyvä ja liian iso pallo aiheuttaa paitsi hankaluuksia hyvän istuma-asennon ottamiseen, myös vaaratilanteita, kun jalat eivät ole tukevasti lattialla. Yleisohjeena on, että tunnilla istutaan niin, että jalat ovat joko lattialla tai pulpetin alla tangolle, mutta välillä tästäkin voidaan lipsua ja porukalla venyttää selkää tai tasapainoilla pallon päällä. 

Mitään ongelmia pallot eivät ole vilkkaassakaan luokassa aiheuttaneet, yksi ainoa pallo on rikottu näiden viiden kuukauden aikana ja sekään "vahinko" ei sattunut luokan omille oppilaille. Kokemukset jumppapalloista istuimina ovat puhtaasti positiivisia. Kaikille pallot eivät tietenkään sovi ja pari oppilasta vaihtaa säännöllisesti pallon tuoliin etenkin äidinkielen ja matematiikan tehtäviä tehdessään, mutta pääsääntöisesti pallot ovat lapsille mieluisampia kuin tuolit ja pallon vaihtaminen tuoliin aiheuttaa harmia.

Talven riemuja

Yllissä olemme tutustuneet eläinten talveen, pohtineet talvihorrokseen vaipuvia käärmeitä ja muurahaisia sekä untaan nukkuvia karhuja ja mäyriä. Askartelimme oravia, piirsimme jäniksen jälkiä ja muovailimme kettuja paperimassasta.

Keväisen lämmin auringonpaiste sulatti luistelujäät ja muutti ulkoilusuunnitelmat. Rakentelimme ryhmissä tänään metsän eläimiä lumesta. Tuotoksina syntyi kettuja, susia, jäniksiä, karhuja pesissään ja siilejäkin horrostamassa.

Upea aurinkoinen ulkoilu päätettiin vauhdikkaaseen, ja open silmissä aika hurjaankin mäenlaskuun kumpareikoksi hioutuneessa pulkkamäessä. Onneksi vahingoilta säästyttiin ja kaikilla oli kivaa!

Lumiukot, lumiukot...

Lumiukot, lumiukot ketjussa kulkee,
nysäpiipun, nysäpiipun suuhunsa sulkee.
Olalle he taputtavat ystävää ja veikkaa,
hangella heittelevät kupperiskeikkaa.
Lumiukko, lumiukko pyöreä kuin pulla,
hauska on sun kerallasi tanssimahan tulla.
Kädessä on keppi ja nappina on hiili,
ketterä on pyörimään kuin automobiili.

Kylläpä syntyi hienoja lumihiutalepalloja lumiukkojen kera tänään!